Maanatai 1.7. Etelä-Norja (434km)

434km

Aamu valkeni vuorostaan sateisena ja teimme jälleen päätöksen siitä ettemme jää ihmetelemään mitään nähtävyyksiä vaan ajetaan kilometrejä pois, kotimatkaa silmällä pitäen. Lähelle Osloa olisi hyvä saavutus jotta voisimme seuraavana päivänä ajaa vielä viimeiseksi yöksi Ruotsin puolelle siten että viimeisenä päivänä ei tarvitsisi panikoida laivan lähdön viimeisille hetkille.

Brusandista etelään lähti hyvin eksoottinen maisematie, jyrkkiä kalliorinteitä sekä kauniita lampia korkeiden kukkuloiden päällä. Tie oli mitä mainioin ajettava moottoripyörällä mutta keskinopeus jäi hyvin alhaiseksi eikä se ollut siinä vesisateessa kovinkaan nautinnollista. Muutaman tunnin päristelyn jälkeen pääsimme onneksi vetävälle E39 baanalle ja sitä olikin tarkoitus seurailla aina Oslon tuntumaan asti. Päivästä ei jäänyt kovinkaan erikoisia muistoja sillä ajoimme lähes tauotta – muutama pakollinen tankkaus sekä evästyspaussi pidettiin mutta sateen ajan ajoimme vain eteenpäin. Onneksi myöhemmin iltapäivällä sade lakkasi mutta jatkoimme huristelua sadeasuissa yhä edelleen koska keli oli vieläkin varsin kolea, ainakin moottoripyörän kyydissä. Pidimme pienehköllä levähdysalueella evästauon ja silloin tietenkin alkoi jälleen satamaan.

Jatkaessamme tästä matkaa huomasin melko pian jotta pyöräni nopeusmittari näytti täysin nollaa! Tämäkös sai minut epäluuloiseksi ja aloin päimistelemään hallintalaitteita, yrittäessäni saada tilanneselvitystä siitä mitä muuta kenties on pimeänä ja mikä puolestaan toimii. Moottori ainakin kehräsi nätisti ja matka joutui vaikka nopedesta minulla ei ollut hajuakaan. Yllättävän vaikeaa on ajaa pelkän kierrosnopeuden mukaan ja onneksi sade lakkasi pian tämän jälkeen ja mittarikin osoitti jälleen elonmerkkejä sekä asettui lopulta uskottavalle nopeusalueelle. Seuraavalla huoltoasemalla sain navigaattorimiehen prätkän trippimittarista vahvistuksen siitä että minun pyörän nopeus oli 10km matkan ajan pyöreä nolla, eli tämä täytyy muistaa lisätä loppuihin kilometreihin ja toivoa sopii ettei tuo erikoistilanne uusiudu enää tällä reissulla jos haluan saada tarkat kilometrit tallennettua.
Larvikia lähestyttäessä ajettiin upeasti vuoren läpi, tunnelia pitkin suoraan sillalle joka oli satojen metrien korkeudella ja pian tämän jälkeen meidät moottoritiellä ohitti pakettiauto joka on niin minun suuresti rakastaman ja ihaileman yrityksen väreissä, jonka palveluksessa työskentelen Suomessa (Grundfos), mieleni teki jopa tervehtiä tämän auton kuljettajaa mutta hillitsin työhaluni hetkeksi ja päätin lomailla.

Päivä toki kirkkeni pikkuhiljaa ja Tönsbergin kaupungin kohdalla juutuimme iltäpäiväruuhkaan moottoritielle jossa oli tietyömaita, jonoa oli silmänkantamattomiin ja ajonopeus putosi lähes kävelyvauhtiseksi. Nyt alkoi lämpökin kohoamaan ajoasujen alla ja olin lähes läkähtymispisteessä vaikka olin jo avannut melkein kaikki mahdolliset vetoketjut. Onneksemme tuo ruuhka hellitti lopulta ja saimme nostaa nopeuden taas sellaiseksi missä tuuletus pelaa ja pian tämän jälkeen pääsimme kuoritumaan sadeasuistamme, matkan jatkuessa kohti Horten nimistä kylää jonne oltiin jo soiteltu sekä tiedusteltu vapaita mökkejä. Horteniin ajelessa pistin merkille kuinka ajoimme tunneliin jonka seinät sekä katto olivat betonielementeistä rakennettu - Kätevää, eikö totta? Kun nämä rannikko-Norjalaiset eivät muuteen saa nauttia tunneleista niin tehdään heille sellainen ja peitetään se sitten maa-aineksella, näin kenellekään ei pitäisi tulla paha mieli.

Majapaikka löytyi kymmenen risteyksen sekä opasteen jälkeen, eikä täälläkään ollut opasteissa mainintaa etäisyyksistä ja epäusko meinasi vallata mielemme muutamaan otteeseen kun läpi omakotitaloalueen ajelimme. Täällä majoitus- ja muonitusvastaava lähti yksi tutustumaan Hortenin kirkonkylään, minun ja navigaattorimiehen jäädessä tupamiehiksi huilailemaan uuvuttavan päivän jälkeen. Myöhäistä päivällistä nautittiin mökissämme ja kokilta (navigaattorimies) sai pyttipannun kylkeen tilata paistetun kananmunan haluamallansa tavalla, sekös oli erinomaista palvelua.

Iltatoimet suoritettiin hyvissä ajoin ja päätä aseteltiin tyynyyn jopa ennen kuin paikalliset 'kaalimaan kakarat' olivat komennettuina rauhoittumaan omiin iltatoimiinsa.