Tiistai 25.6. Ruotsin läpi (768km)

768km

Laiva oli saapuva Tukholman satamaan aamulla klo 6:10 ja herätyksemme oli viriteltynä hieman ennen kuutta mutta huonounisuus tuntui vaivaavan koko reipastaryhmää ja nousimme aamutoimiin jo klo 5:15. Suihkuvuorot näemmä määräytyi edellisillan mukaan ja sama kaava toistui myös tänä aamuna minun tyytyessä huuhtomaan naamaani käsienpesualtaan vedellä.

Aamupalaksi jyrsimme laivan baarissa sämpylää ja tuoremehua sekä kahviksi kutsuttua ainetta kylkeen.

Siitä hytin kautta kamat kantoon ja hyökkäys kohti autokantta josta pyörät löytyivät tällä kertaa jetsulleen sieltä minne olimme ne illalla jättäneetkin (allekirjoittanut on useasti haeskellut autoa pitkin laivojen autokansia).

Ulos pääsimme suhaamaan lähes ensimmäisten joukossa ja samantien Tukholman aurinkoiseen aamuruuhkaan tutustumaan, joka ei ollut yhtään hiljaisempi kuin kotimaamme pääkaupunkiseudulla vastaavaan aikaan, pikemminkin päinvastoin. Navigaattorimies oli siirtynyt johdattelemaan 3:n miehen joukko-osastoamme ulos Tukholmasta, kohti Norjan vuonoja. Kolmen pyöräilijän ryhmittymiset pitkin Tukholman aamuruuhkaa ei ollutkaan niin helppoa kuin yksin pääkaupunkiseudun tuttuja teitä huristellessa ja lähdimme vahingossa ajamaan E4 tietä etelän suuntaan. Väärän kaistavalinnan huomasimme juuri viimehetkellä eikä navigaattorimies kehdannut enää tehdä mitään stunt-liikettä jotta me perässä ajelijat ei saataisi mitään erikoistilanetta aikaiseksi ko. liittymässä ja näin päätimme tutustua Tukholman ohitustiehen hieman tarkemmin. Tietysti sinne seuraavaan liittymään oli jokunen tovi matkaa ja liikenne virtasi hyvin hitaasti eteenpäin sekä vielä hitaammin takaisin päin, kunhan olimme ensin päässeet muuttamaan kurssiamme oikeaan suuntaan. Onneksi pian Tukholman jäädessä taakse alkoi liikennekin vetämään kivasti ja pääsimme hyvään marssinopeuteen (120-130km/h) kohti Gävleä. Matkalla pidimme pienen juomatauon Tierpin kohdalla jossa haaveilimme joskus tulevamme katsomaan kiihdytyskisoja, sillä täällä sijaitsee eräs naapurimaamme kiihdytysautojen kilpa-areena.

Gävlen nurkilla loroteltiin jälleen tankit täyteen vaikka itselläni oli vielä puolitankillista jäljellä mutta majoitus- ja muonitusvastaavan Yamaha tuntuu olevan hieman janoisempi ja varmuuden vuoksi sitä täyteltiin aika tiiviiseen tahtiin ettei vaan kävisi nolosti.

Pakokaasujen vielä laskeutuessa Gävlen kirkonkylillä olimme hyvässä vauhdissa kohti keski-Ruotsia ja Falun siinsi jo ajatuksissamme. Tänne saavuttaessa alkoi maisema muistuttaa yhä enemmän Suomen lappia ja ajattelin riemuissani että olemme ajaneet Tukholmasta vasta joitakin tunteja niin olemme saavuttaneet maisemia jollaisia Suomessa pääsisi näkemään vasta kun on ajanut etelästä vähintään kymmenen tuntia.

Juuri ennen Falunia poikkesimme jälleen tankilla ja kävimme katsastamassa erään pitsakebab-mestan joka oli valitettavasti avaamassa ovensa vasta tunnin kuluttua meidän saapumisestamme, joten jatkoimme vielä eteenpäin. Falunissa sitten poikettiin urheilukeskuksessa katsomassa joskos siellä olisi lounasta tarjoilla mutta heidänkin ravintelinsa avaa keittiön ovet vasta iltapäivällä eikä meillä ollut halua eikä aikaa jäädä ihmettelemään tätä tienoota sen enempää joten jatkoimme matkaa ja onneksi löysimme varsin nopeasti huoltoaseman jossa oli seisovapöytä, kuin juuri meitä varten katettuna. Tarjolla oli herkullista läskisoossia joka täytti masun kivasti, näin olikin mukava jatkaa matkaa kohti Norjaa. Morassa haeskelimme hetken puukkotehtaan myymälää sitä kuitenkaan löytämättä ja tyydyimme siellä vain tankkaamaan. Viimeisin tankkaus Ruotsin puolella tapahtui Idre nimisessä kylässä

jonne sinnekin oli jo kulkeutunut hiphop-tyyli ja kylän omat lippispäät vetelehtivät raitilla, ei kotimaiseen tapaan Bemareilla vaan yllättäen, tuunatuilla Volvoilla.

Idressä nautimme pientä lämpöistä yhdistetyllä huoltoasemalla sekä nakkikioskilla ja matka jatkukoon.

Norjan puolelle saavuimme klo 15:50 ja ihmettelimme kuinka maisemat muuttuivat välittömästi rajan ylitettyämme, näköpiirissä oli jo korkeita vuorenhuippuja. Itselleni täytyi vakuutella että turhaa tässä on räpsiä kuvia kovinkaan paljoa sillä parempaa on vielä tulossa, paljon parempaa.

Tietä 26 päästellessämme pohjoiseen kohti Tolgaa alkoi maisemat olla jo varsin huikeat ja tällä tien pätkällä näimme reissun ainokaisiksi jääneet kaksi poroa, toinen oli valkoinen ja sen veli puolestaa ihan tumma...lähes musta. Joku franskalainen karavaanari jäi ihmettelemään näitä ihmeellisiä otuksia meidän sutiessa kuminkäryt heidän silmillensä sillä meillähän oli mielessä aivan toisenlaiset näkymät. Matkan edetessä alkoi sateen uhka varjostamaan muuten niin iloista matkantekoa ja vaikka muutamia pisaroita välillä visiiriin tulikin niin edessä näytti kuitenkin varsin selkeältä joten päästelimme menemään. Ennen tuota Tolgan kylää lähdimme laskettelemaan reilua alamäkeä joka jatkui aina kylälle asti josta suuntamme jatkui etelään Tynset ja Alvdal olivat seuraavat pitäjät joihin suuntasimme. Luulin jo alamäen loppuvan sinne Tolgan kylään mutta sitä vaan jatkui ja jatkui ja jatkui lähes loputtomalta alkoi tuo alamäki vaikuttaa. Hämmästelin sitä missä välissä olimme ehtineet kivuta niin korkealle vuoristoon että saatoimme huristella pelkkää alamäkeä kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä? Alvdaliin saavuttuamme katselimme taivasta sen verran pelokkaina että päätimme jättää haaveilun Romsdalin saavuttamisesta näin ekana päivänä ja tankkauksen jälkeen keskityimme metsästämään sopivaa yöpymispaikkaa. Kävimme katsastamassa paikallisen Gjelten Bru nimisen leirintäalueen joka oli harmiksemme suljettu vesivahingon vuoksi...ja vielä vakuudeksi ilmoituksen yhteyteen oli liitetty muutama valokuva joista kävi ilmi että viereinen joki oli tulvinut siinä määrin jotta koko campingalue oli ollut veden vallassa.

Majoitus- ja muonitusvastaava soitti seuraavaan mahdolliseen kohteeseen ja siellä oli vapaita huoneita niinpä suuntasimme sinne, samalla synkkää taivasta uhmaten. Eipä aikaakaan kun taivaalta alkoi ropisemaan siinä määrin vettä että reissun ensimmäiset sadeasusulkeiset olivat tosiasia ja loppumatkan ajoimme märissä olosuhteissa Hageseter nimiseen majataloon jossa tyydyimme oman mökin sijasta päärakennuksessa sijaitsevaan huoneeseen. Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt mittariin 907. Täällä hämmästelimme kerrossängyn lisälaitaa josta törötti ainoastaan kaksi lyhyttä laudanpätkää jotka olivat työnnettynä sängynlaidan ja patjan väliin, näin ollen jos yläpetiläinen tippuu sängystä niin nuo laudan pätkät vielä heittävät patjan perässä lattialle ja näin vahinko olisi täydellinen.

Aika olikin jo iltatoimien jossa meikykin sai nauttia toimivasta ja raikastavasta suihkusta, Yes!