Maanantai 24.6. Lähtöpäivä (139km)

139km

Vihdoinkin oli koittanut päivä jota oli odotettu jo talvesta asti. Lähtöpäivänä itsellä riitti askaretta ja laittamista jotta voisi palata kotiin siten että voi valloittaa sohvan hetkeksi aikaa eikä niin jotta joutuisi ensitöikseen kotiaskareita suorittamaan.

Pakkaaminen alkoi jo pikkuhiljaa kyllästyttämään kun täytyi miettiä mitä ottaa mukaan ja mistä luopuu matkan ajaksi, varustekasat vain vaihtoivat paikkaa kun sovittelin erillaisia yhdistelmiä tankki- sekä takalaukussa. Lopulta pyörän laukut pullistelivat liitoksistaan jo lähtiessä vaikka olin jo nuoruudessani oppinut kisamatkoilla yms. leireillä että tilaa täytyy jättää sillä reissussa varusteiden tilavuus yllättäen kasvaa. Tietysti pyörään oli tungettuna kuormaliinoja sekä monia muita käytännöllisiä työkaluja, pyörän oman työkalusetin lisäksi.

Vaatetusta miettiessä täytyi ottaa huomioon että Norjassa saattaa olla hemmetin kylmä ja myöskin sen olen oppinut jotta märissä vaatteissa on helkutin kurja olla, eli kuivaa vaatekertaa täytyi pakata mukaan.

Järjestelmäkameran varusteita jouduin myös rajoittamaan ihan minimiin mutta halusin kuitenkin ottaa 'kunnon vehkeet' mukaan ettei ainakaan ominaisuuksista jäisi muistot haaleiksi.

Lähtiessä varusteita oli mukana siten että takalaukku painoi 11,8kg, tankkilaukussa oli puolestaan painoa 7,2kg ja nämä laukut tyhjänä painavat yhteensä 6,7kg eli nopeasti päässä laskettuna varusteita oli pakattuna mukaan n.12kg.

Lähdin hyvissä ajoin ajelemaan kaverin luokse jonne olimme sopineet kokoontumisen – lähdön kohti Turkua ollessa suunniteltuna n.klo16. Tästä lähdimmekin klo 16:15, kelin ollessa hyvin helteinen jonka vuoksi ehdotin ensimmäistä paussia heti lähihuoltamolle josta saisin ostettua hieman virvokkeita sekä jotain pientä suuhun pantavaa koska ruokailu oli jäänyt joko helteisen sään tai matkajännityksen vuoksi hieman puutteelliseksi.

Klo17:30 olimme ohittaneet Salon ja matkasimme vanhaa Turuntietä (110) lämpötilan käydessä itselleni sietämättömän tukalaksi goretex-kalvoasussa ja pysähdyimme Riikin baarin pihaan jaloittelutauolle jossa vaihdoin kevyemmät housut jalkaan silläkin uhalla että tässä vielä onnistuisi vetämään lipat loppumatkalla satamaan.

Seuraava stoppi olikin Piikkiössä jossa pikaisesti täytimme polttoainetankit ennen loppuriuhtaisua satamaan. Sinne saavuimme reilut tunti ennen laivan lähtöä eikä Baltic Princesistä ollut vielä hajuakaan mutta muutamia motoristeja oli saapunut paikalle ennen meidän iskuryhmää. Nopeasti moottoripyöräilijöiden jono kasvoikin varsin pitkäksi ja tietysti jonku itänaapurimaalainen motoristikaksikko yritti ajella muina miehinä jonon keulille mutta sai osakseen 'pahaa silmää' niin monelta taholta jotta päätti nöyrtyä ja palata takaisin jonon hännille. Tietysti joukkoon mahtui myös eräs ulkomaalainen 'James Dean' nahkatakkeineen sekä custom-pyörineen joka viimeisten joukossa saapui satamaan mutta teki kaverinsa kanssa oman jonon muun ryhmän rinnalle, osapuilleen jonon keskivaiheille. Aikanaan kun paattimme saapui satamaan ja sitä alettiin täyttämään oli jo selvää että laiva tulee aivan täyteen joten pyöriä pyydettiin muutamia kerrallaan sopivien kolojen täytteeksi. Ensimmäiset 4 pyörää olivat ajaneet laivaan niin yllättäen tämä Elvis karautti ratsullaan jonon ohi laivaan, liikenteenohjaajan vastusteluista huolimatta. Hänen kaverinsa oli kuitenkin saanut kotonaan sen verran sivistyneen kasvatuksen ettei kehdannut etuilla vaan tyytyi kiltisti odottamaan omaa vuoroaan paikoillaan.

Motskarijonossa vaihdoimme muutamia sanasia muiden pyöräilijöiden kanssa ja heidän matkasuunnitelmistaan – osa oli lähdössä kolmeksi viikoksi Portugaliin joidenkin tyytyessä nauttimaan kesälomastaan Ruotsin maalla.

Vihdoin meidät päästettiin helteestä sisään laivan varjoisalle autokannelle jossa ei pyöriä tarvinnut sitoa lainkaan koska henkilökunnan mukaan ajelemme vain kaislikossa jossa ei ole merenkäyntiä juuri lainkaan – Ihan kuinka vaan...kaipa laivayhtiö vastaa jos sattuu käymään 'rämämäiskis'?

Siitä reipasryhmämme kipaisi ketterästi useamman kerroksen ylöspäin ja hyttiin suihkuun. Suihkun hana oli kätevästi yksiasentoinen jota ei näemmä voinut säätää ollenkaan. Majoitus- muonitusvastaavan käydessä ensin suihkussa vesi oli hänen mielestään hieman lämmintä. Seuraavana vuorossa oli navigaattorimies joka ei enää kärsinyt pestä hiuksia vaan tyytyi kastelemaan itsensä ja minulta jäi suihkuttelut kokonaan väliin koska vesi oli jo lähes kiehuvaa...Prkl. Sain kuitenkin käsienpesualtaan hanasta hieman raikasta vettä päälleni sen verran että sain suurimmat hikipisarat huuhdeltua.

Sitten olikin aika käydä kannella pällistelemässä Ruissaloa ja iltapalaakin särvittiin pikaisesti ennen nukkumaan menoa.