Sunnuntai 30.6. Preikestolen (120km)

120km

Aamulla keli oli jälleen varsin poutainen, erinomainen päivä patikkaretkellemme. Vaunusta ulos kömmittyäni katselin ympärilleni ja huomasin kuinka yölliset pyöräilijät olivat laittaneet teltan pystyyn erään toisen pyöräilijän viereen joka oli siellä jo silloin kun me saavuimme alueelle ja hetken kulutta hokasin että nehän ovat ne Tsekkiläiset motoristit joihin olemme törmänneet useasti neljän päivän aikana.

Aamupalaa nopeasti naamaan ja tienpäälle kohti Preikestolenia jonne majapaikastamme on matkaa n. 30km. Matkalla kävimme vielä matkanvarrelle osuneella huoltoasemalla ostamassa lisää virvokkeita sekä evästä tulevaa patikointia ajatellen.

Nopeasti saavuimmekin P-alueelle jonne hylkäisimme pyörämme sekä muut ylimääräiset varusteet patikkamme ajaksi. Itse sain kaikki varusteet lukittua pyörään kiinni ja tankkilaukkukin muuntautui kätevästi repuksi jonne laitoin eväät sekä kameran ja muutaman objektiivin joita olin jaksanut retuuttaa koko reissun ajan. Majoitus- ja muonitusvastaava kävi viereisessä hotellissa asioimassa ja huomasi että siellä olisi motoristeja varten ihan lukollisia säilytyslokeroita mutta me luotamme Norjalaisiin ja näin ollen jätäme varusteemme pyöriemme luokse. Kello oli 10 kun patikkamme alkoi 270m:n korkeudelta, saarnastuolin sijaitessa 604m:n korkeudella eli mukavaa nousua olisi tiedossa ja tämän kyllä huomasi heti ensimmäisen puolenkilometrin matkalla...puuh!

Onneksi välillä oli hieman tasaisempaa jotta epätoivo ei ihan täysin vallannut reippaan ryhmämme mieltä. 2 tuntia laputettiin ylös huipulle ja saavuimme määränpäähän tarkalleen klo12.

Siinä sitä riitti ihmettelemistä eväiden nauttimisen yhteydessä. Pystysuoran jyrkänteen reunan ylikin rohkenimme kurkkia mutta viimeistä metriä ei enää tohtinut lähestyä kuin jo armeijassa opitulla ryömimistekniikalla – munat maassa!

Täällä allekirjoittanut kävi kuittaamassa reissun ainoan geogätkön vaikka niitä satakunta olin etukäteen ladannut gps-kapulaani. Hieman haikein mielin jätimme tämän uljaan jyrkänteen ja lähdimme suuntaamaan takasin pyörillemme. Paluumatkalla emme voineet olla hämmästelemättä sitä väenpaljoutta jonka tuo jyrkänne saa aikaiseksi, ja noinkin vaikeakulkuiseen paikkaan. Eikä kukaan tuntunut uskovan minua vaikka niin uutterasti huhuilin vastaantulijoille että: Menkää pois, täällä ei ole mitään nähtävää! Oli pieniä lapsia ja vanhoja mummeleita, vaareista puhumattakaan, oli sporttista tyyppiä ja melkoista pullukkaa mutta kaikkia yhdisti halu päästä näkemään tuo luonnon ihme ja yllättäen näimme taas Tsekkiläiset motoristit jotka vetävin askelin marssivat kohti tuota massiivista jyrkännettä, meidän ollessa jo hyvää matkaa palaamassa, tuolta niin käsittämömältä nähtävyydeltä..

Kyllä kannatti käydä tepastelemassa puolipäivää raikkaassa ulkoilmassa, fiilis oli erinomainen kun pääsimme takaisin pyörille ja tuntui mukavalta vaihtelulta välillä tehdä muutakin kuin puristaa ohjaustankoa. Tästä oli oikein mukava jatkaa seuraavaan majoitukseen, jonka ajattelimme löytää varsin nopasti.

Stavangerin eteläpuolella Sandnesissa tankattiin ja suuntasimme Atlantin rannikolle josta majapaikan löysimme ensimmäisellä yrittämällä Brusandista.

Täällä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme käydä jopa käppäilemässä meren rannalla ennen iltatoimia.

Ajokilometrejä ei tälle päivälle kertynyt kuin ainoastaan 120 mutta siitä huolimatta päivä oli erittäin onnistunut ja Preikestolenin jyrkänne kieltämättä kruunasi reissumme...Jeeeee!